Viestintä, tekoäly ja kyberturva: Kolme vinkkiä modernin viestinnän aikakaudelle

Tekoälyn yleistyminen ja kyberturvallisuushuolten kasvu ovat mullistaneet viestinnän arkea niin yksilöiden, yritysten kuin koko yhteiskunnan tasolla. 3 vinkin podcastissa Traficomin Kyberturvallisuuskeskuksen viestintäpäällikkö Jussi Toivanen avasi näkökulmiaan viestinnän ja tekoälyn risteyksestä ja jakoi kolme tärkeää vinkkiä jokaiselle, joka haluaa pysyä kehityksen mukana ja suojella itseään digitaalisessa arjessa.

Tunne datan merkitys ja huolehdi sen laadusta

Ensimmäinen Jussi Toivasen vinkki liittyy tiedon ja datan laatuun. Tekoälypohjaiset työkalut, kuten isoihin kielimalleihin pohjautuvat tekstigeneraattorit, hakevat jatkuvasti valtavia määriä dataa julkisista lähteistä. Jos data on virheellistä tai manipuloitua, tekoälyn tuottama sisältökin vääristyy helposti, puhumattakaan tarkoitushakuisesta niin sanotusta "datan saastuttamisesta", jossa pahantahtoiset toimijat pyrkivät tietoisesti tuottamaan verkkoon väärää tietoa, jotta se päätyisi tekoälyjen käyttöön ja alkaisi elää omaa elämäänsä.

Jussi painottaa, että organisaatioiden (ja myös yksityisten ihmisten) kannattaa seurata, millaista tietoa heistä ja heidän toiminnastaan liikkuu verkossa, ja varmistaa, että kotisivujen ja muiden julkisten lähteiden tiedot ovat oikein. Näin voidaan estää virheellisen tiedon leviämistä ja vahvistaa tietoturvaa. Ja jos tekoäly jo tuottaa liikaa roskaa omaan someen, kannattaa harkita, minkälaista sisältöä haluaa nähdä ja jakaa. On myös hyvä muistaa, että todellisia kohtaamisia ja aitoutta ei koskaan voi täysin korvata.

Kriittisyys viestinnässä: älä luota kaikkeen

Toinen keskeinen ohje liittyy terveeseen kriittisyyteen. Tekoälyn helppokäyttöisyys ja kyky tuottaa väärennöksiä, deepfake-videoita tai yhä aidommaksi muuttuvia huijausviestejä vaatii uudenlaista varovaisuutta. Jussi Toivanen neuvoo suhtautumaan kaikkeen sähköisessä muodossa tulevaan viestintään maalaisjärjellä: jos saat sähköpostin, jossa kehotetaan kiireisiin toimiin, pyydetään tunnuksia tai tarjotaan epäilyttäviä linkkejä, niin kannattaa pysähtyä ja tarkistaa esimerkiksi soittamalla suoraan lähettäjälle tai “lähettävän” organisaation, kuten pankin, asiakaspalveluun.

Organisaatioille tämä tarkoittaa jatkuvaa henkilöstön koulutusta, selkeitä ohjeita ja vastuullisuutta siitä, mitä sovelluksia ja ratkaisuja työssä saa käyttää. Yhtä lailla yksilöiden tulee ymmärtää, ettei luottamuksellista tietoa syötetä harkitsemattomasti uusiin tekoälytyökaluihin, eikä pankkitietoja tule jakaa verkossa kenellekään pyynnöstä.

Hyödynnä tekoälyä vastuullisesti – mahdollisuudet kehitykselle

Kolmantena vinkkinään Jussi kehottaa suhtautumaan tekoälyyn ennen kaikkea mahdollisuutena, mutta vastuullisesti. Tekoäly voi nopeuttaa sisällöntuotantoa, auttaa ideoiden jäsentelyssä ja madaltaa kynnystä uuden oppimiselle, mutta vain, jos sen käyttö perustuu tiedostavaan asenteeseen. Yksilön tulee kouluttautua käyttämään uusia työkaluja, pitää yllä kykyä kriittiseen ajatteluun sekä olla valmis jatkuvaan oppimiseen ja kehitykseen.

Saman aikaisesti organisaatioiden tehtävänä on huolehtia siitä, että tekoälyn käyttö on läpinäkyvää ja yhteydessä eettisiin periaatteisiin: henkilötiedot ja luottamukselliset asiat eivät kuulu tekoälypalveluihin, ja tekoälyä tulee tarkastella ennen kaikkea työntekijän ja työnteon tukijana. Jussi muistuttaa myös, että sääntely ja lainsäädäntö kehittyvät koko ajan, mutta mikään asetus ei korvaa yksilön omaa harkintaa ja kykyä arvioida tiedon ja teknologian rajat.

Yhteenveto: realistisuus, kriittisyys ja osallisuus

Vaikka tekoälyn ja viestinnän haasteet – aina informaation saastuttamisesta deepfake-huijauksiin – korostuvat mediassa joskus jopa liioitellen, Jussi Toivanen peräänkuuluttaa realismia: suurin osa meistä on oppinut sopeutumaan uusiin teknologioihin myös aiemmin, ja sama pätee tekoälyyn. Yhteiskunnan vahvuus rakentuu luottamukselle, medialukutaidolle ja osallisuudelle. Kun pidämme huolta tiedon laadusta, suhtaudumme kriittisesti viestintään ja otamme tekoälyn mahdollisuudet vastuullisesti käyttöön, voimme kehittää paitsi omaa osaamistamme myös koko yhteistä digitaalista ympäristöämme.

Tärkeintä ei ole pelätä uutta, vaan oppia elämään sen kanssa niin, että teknologiasta tulee arjen helpottaja eikä kuormittaja.